Rääkkiä, iloa, maitohappoja ja haikeutta

No HUH HUH ja lääh ja puuh ja ai että nyt on pakarat tulessa ja keskivartalo muussina. Mitenhän ihmeessä kuvittelen huomenna selviytyväni salille, kun nyt pelkästään pakaralihaksen tai etureiden venyttäminen tuntuu...no, TUNTUU.

Pukkasi nimittäin kimppareenikeskiviikkoa tuossa muutama tunti sitten. Olin vielä eilen ihan hoomoilasena, että "ai Villekö sen tunnin pitää" ja että "saunajoogaako Ville oli ajatellut". No, ei ollut saunajoogaa ei.

Vaikka samanlainen olo oli kyllä treenin päätyttyä kuin kunnon löylyjen jälkeen. Me haastelaiset istuimme lauteilla (spinning-pyörillä) ja Ville viskoi niin rankasti löylyä kiukaalle, että olisin varmasti karannut salista, elleivät jalkani olisi olleet remmeillä visusti kiinni polkimissa. Tällä kertaa vedettiin spurtteja, tehtiin muutama pitokin jossakin välissä ja sitten taas vähän spurtteja. Niin ja muutama spurtti. Ja loppuun vielä extraspurtti. Ja jostakin kumman syystä - samalla kun laskin sekunteja spurtin loppumiseen - nautin jokaisesta vispaamastani vauhtisekunnista aivan suunnattoman paljon!

Maksimisykkeiden tahdittaman spinnailun ja parin litran hikoilun jälkeen joku keksi, että otetaas kuvia. Ja niitähän me sitten otimme. Tukka viisti päätä, jalat tärisivät ja salamavalo sen kuin räpsähteli.

Valmistauduin henkisesti siihen, että puolen tunnin spinningin jälkeen homma olisi taputeltu ja ottaisimme suunnan kohti kotia. Ja mitä vielä: puoli tuntia jalkoja vatkattuamme kipitimme kiltisti Laituriin tekemään "pikkuisesti" keskivartalotreeniä. Eihän me muuta kuin lankuteltu, tehty pari viatonta vatsalihasliikettä, annettu kyljyksille kyytiä, punnerrettu ja jälleen vatsarutisteltu. Sai kuulkaas ihan huolella jälleen puhallella, keräillä happea ja väläytellä upeita irvistyksiä liikkeiden lomassa. Ja voin vannoa, ettei muuten olisi mennyt enää ainuttakaan linkkaria enempää!

Aivan huikean ryhmätreenin jälkeen vuorossa oli lisää salamavalojen räiskettä, väsyneen onnellista ja Caritan ansiosta sopivan kaksimielistä jutustelua, naurua, aikataulu-check-iniä ja kaiken kivan tulevan fiilistelyä (en malta odottaa huomista!). Moikkasin vielä salilla ja pukkarissa paria oppilasta (hyvän harrastuksen ovat muuten valinneet :P), vimputin ulkokengät hapottaviin koipiini ja porhalsin kotiin hyvillä (ja ekaa kertaa jo haikeillakin) mielin, uuden uutukainen Foam Rollerini kainalossa.