Täällä taas!

No jopas se aurinko on pidellyt minut tiiviisti poissa ruudun äärestä tai ainakin kaukana omista urkkajorinoistani, kun ei ole miltei viikkoon ehtinyt näppäimistön ääreen istahtamaan.

Onneksi blogihiljaisuus ei tarkoita kuitenkaan pelkästään laakereilla lepäilyä vaan näihin viiteen poissaolopäivään on mahtunut mm.

- keskiviikon kotikahvakuulailua ja foam rollerilla rullailua,

- torstain tohkeilua ravintoasioista Tean kanssa,

- perjantain työmatkapyöräilyt (10 kilometriä suuntaansa) sekä tuttu ja turvallisesti joka paikassa tuntuva salitreeni Huumalla,

- lauantain pyörälenkki perheen kera sekä

- sunnuntain omatoimikaffakuulailut.

Tänään kävin heittämässä kevyehkön jalkapainotteisen treenin Huumallapa Huumalla, ja huomenna ajattelin fillaroida samaan osoitteeseen koko kehon kattavaan rääkkiin. Nam!

Kovasti jo tekisi mieli lähteä pitkästä aikaa kokeilemaan myös ryhmäliikuntatunteja, etenkin kun olen kuullut Huuman ohjaajista pelkästään positiivista palautetta :)

Tässä hieman auringon värittämiä tunnelmia viime päiviltä: nelijalkaisen karvakorvamme tahdittamista kotitreeneistä, tukarikasteen Rosé Pommaceista, lauantain aamubrunssin banskuletuista, lounaaksi hotkaisemastani kanasalaatista, Klasun aurinkoisesta aamupuurosta sekä sunnuntain meksikolaisvivahteisesta eväshetkestä.

Paletaan taas!

Uusi aamupalarakkaus: mysli

Olen viimeiset pari vuotta lusikoinut lähes joka aamu leipäläpeeni lautasellisen veteen ja maitoon tehtyä kaurapuuroa raejuustolla, kanelilla ja kookosöljyllä höystettynä. Suolaa en ole puuroasioissa käyttänyt, sillä samasta satsista syö tietysti myös meidän parivuotias taaperomme. Vaikka olenkin suuri aamujen ja kukkupäisten kaurapuurolautasten ystävä, niin välillä - etenkin viikonloppuisin - puurokin tökkii. Silloin suuhun sujahtavat mieluummin ruikkariviipaleet, rahkasmoothie tai kananmuna eri muodoissaan.

Etsiskelin pitkään kaupoista aamupalarepertuaariani laajentamaan myös sopivaa mysliä. Vaikka tutkailin valikoimaa yhdessä sun toisessa kaupassa, löytyi jokaisen pussin ja pahvilootan sisälmysluettelosta jotakin ei-niin-mairittelevaa kuten rusinoita, 60g sokeria, kuivattuja (ja ehkä jopa sokeroituja) hedelmiä tai vehnää jossakin kumman muodossa. 

Onnekseni satun omaamaan niin mahtavan ja suunnilleen samameininkisillä makunystyröillä varustetun opeystävän, että kun puheeksi tuli myslipuuhat, kertoi hän löytäneensä Pipsa Hurmerinnan kokkausopuksesta aika lailla täydellisen mysliohjeen. Ystäväni innoittamana pistin sitten eräänä männä lauantaina tohisemaan.

Mysliin tarvitsin näitä aineksia:

1 dl agavesiirappia, vaahterasiirappia tai hunajaa (itse sekoitin vaahteraa ja hooningia vajaan desin verran)

4 rkl neitsytkookosöljyä

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

ripaus merisuolaa

5 dl luomukaurahiutaleita

oman maun mukaan (eli runsaasti) pähkinöitä kuten pekaani- ja cashewpähkinöitä

1 dl kookoshiutaleita

seesaminsiemeniä

Sitten etenin pauttiarallaa näin:

- kiehautin siirapin, öljyn ja mausteet kattilassa,

- mittasin suureen kulhoon kaurahiutaleet, pähkinät, kookoshiutaleet ja siemenet,

- sekoitin siirappiseoksen kuiviin aineksiin,

- kaadoin seoksen leivinpaprun päälle ja iskin uunin keskitasolle 170 asteeseen vajaaksi puoleksi tunniksi,

- sekoitin seosta liian harvoin,

- enkä antanut myslin jäähtyä pellillä rauhassa vaan napostelin namiskuukkeleita pähkinöitä poikani kanssa minkä kerkesin.

- Loput myslit sijoitin kivaan, ilmatiiviseen pusilarkkiin käden ulottuville. 

Itse olen napostellut ko. mysliä sellaisenaan, luonnonjogun kanssa, smoothien kyytipoikana sekä mantelimaidolla kostutettuna. Ja kyllä maistuu!

Nopea moi

Tänään jälleen sali maistui, ja bongasinpa hikikarpalomehua pusertaessani Huumalta huhkimasta myös pari muuta ex-haastelaista: kovaa treeniä puskevan Jarkan sekä kuuloetäisyyden päästä Hypoxailun iloista juttelevan Veikon (ellen kuullut väärin).

Lisäksi ruoka- ja minäkuva-asioistamme hyvin huolehtinut Tea spottasi salilta meikäläisen, ja sopia täräytti roikkumaan jääneet viimeiset valmennustreffit tulevalle torstaille. Sitten luvassa jälleen pientä päivitystä vatsalaukun täyteasioihin :)

Tossa vielä kiva pipa. Nyt rahkaa naamarrrriin ja uinumaan.

Takauma Huuman synttäreistä

Löysinpäs vielä tämmöiset kaverikuvat toisen kamerani uumenista lymyilemästä.

On ollut kiva lueskella muiden haastelaisten blogeja vielä haasteen loppumisen jälkeenkin ja seurata heidän matkaansa kohti kovaa juoksukuntoa sekä omia unelmiaan. Näköjään sitä on itsekin eksynyt kerta toisensa jälkeen (totutun tavan mukaan) omaan blogiinsa täytettä rustailemaan, vaikka mitään kummoista ei juuri olekaan ollut ääneen lauottavana. Omien tavoitteiden fiilaus lienee tässä piakkoin paikallaan, mutta vielä maistuvat tämä nykyinen saliohjelma sekä silloin tällöiset iltajuoksulenkit.

Jollien kanssa urkkaamassa

Ui vitsit miten mahtavalta tuntuukaan, kun saa pitkästä aikaa tehtyä koko saliohjelman kunnolla alusta loppuun asti ilman että on koko ajan kiire yhtään mihinkään. Sunnuntai on siitäkin mahtava päivä treenailla, ettei laitteisiin tarvitse juurikaan jonotella vaan oman ohjelman saa nautiskeltua läpi täydellisine palautusaikoineen päivineen. Olen lisäksi niin syvästi rakastunut tähän nykyiseen saliohjelmaani, että salin jälkeisissä endorfiinimöhinöissä tulee näköjään blogiakin kirjoitellessa mieleen pelkkiä kernaasti kehuvia ylistyssanoja.

Tyylilleni uskollisesti otin tietysti pari avutonta peilikuvaa todistusaineistoksi.

Loppuverkat teinkin tällä kertaa poikkeuksellisesti Piazza-salissa käppäillen, sillä sinne oli pesiytynyt joukko optimistijollia pienine purjehtijoineen. Nappasin pari kuvaa Klasulle näytettäväksi - vaikka vielä pitäisi nelisen vuotta jaksaa odotella ennen kuin meidän nassikkamme pääsee purjeen alle itsekseen keikkumaan.

Salin jälkeen eteisessä odottivat pikkuisen hoitotytsymme Sipsun kumpparit ja keittiössä pähkinäinen kauramysli mantelimaidolla buustattuna. Uskaltauduin kokeilemaan ko. yhdistelmää ihkaekaa kertaa, ja myslin paahtoasteen tummuudesta huolimatta (meillä on liian tehokas uuni!) voin ilokseni todeta, että "osu ja upposi"! Tästä uuden uutukaiseta makuystävästä kiitos kuuluu huippumahtavalle opekollegalleni  :)

Pertsin pikasali ja saunalenkki

Jej, ehdinpäs vihdoin käväistä Huumallakin hikoilemassa, tosin kovin kiiruisasti vain, sillä menojalka vipatti yhteissaunalenkille lumisulaiseen Katariinanniemeen ja siitä vielä Rilloon syöpöttelemään.

Jospa sitä huomenissa yrittäisi saleilla paremmalla ajalla uudestaan :)

Iltalenkki ja salikaipuu

Tässähän alkaa olla vallan ikävä huumailemaan, kun edelliskerrasta on vierähtänyt miltei viikko (ja viimeiset kuusi viikkoa kävin siellä vähintään joka toinen päivä, joskus jopa kaksi kertaa päivässä). Noo, huomenna asiaintilaan tulee muutos, sillä tällä kertaa aion muistaa ottaa treenikamat mukaan liikenteeseen lähtiessäni.

Tämä ilta sen sijaan vierähti teeleipääntymisen, Klausmaisterin kanssa touhuilun ja Nukan kera "leppoisan" iltalenkkeilyn merkeissä. Ihan kiva näinkin.

Keskiviikon kurkistus kotisalille

Poikamme intoutui kotisalista niin, ettei tänään tarvinnut monta kertaa sanoa taikasanaa, kun pienen pojan suusta jo raikasi "sajii, sajii". No salillehan sitä sitten mentiin.

Itsellänihän olisi ollut oikeastaan välipäivä salitreenin osalta tänään, mutta pitihän sitä lähteä ukkelini kaveriksi rääkkäämään selkälihaksia jälleen parin leuanvedon verran. Koklasin myös nostaa penkistä sulhoni yllyttämänä 50 kg, mutta jostakin kumman syystä tangon liikerata oli ainoastaan yksisuuntainen...

Iltapalalla nautiskelin Jutan Superdieetin ja olkkarissa mellastavien lautapelailijoiden seurassa nämä:

Tiistain treenituntemuksia

Kävin tiistaina tekemässä Villen suunnitteleman treenin muiden asioiden hoitamisen yhteydessä keskustan salilla. En tiedä, mistä johtui, mutta treeni tuntui soljuvan jokseenkin melko tahmeasti eteenpäin: maveissa piti pitää huilitaukoakin välillä eivätkä penkille nousutkaan olleet helppoja. Sen sijaan punnerrukset tuntuivat aiempaa kevyemmiltä.

Näinköhän pitkästä aikaa tekemilläni sunnuntain ja maanantain juoksulenkeillä oli tekemistä jalkalihasten tukkoisuuden kanssa?! 

Kuvausapurina oli ainoastaan peili.