Jollien kanssa urkkaamassa

Ui vitsit miten mahtavalta tuntuukaan, kun saa pitkästä aikaa tehtyä koko saliohjelman kunnolla alusta loppuun asti ilman että on koko ajan kiire yhtään mihinkään. Sunnuntai on siitäkin mahtava päivä treenailla, ettei laitteisiin tarvitse juurikaan jonotella vaan oman ohjelman saa nautiskeltua läpi täydellisine palautusaikoineen päivineen. Olen lisäksi niin syvästi rakastunut tähän nykyiseen saliohjelmaani, että salin jälkeisissä endorfiinimöhinöissä tulee näköjään blogiakin kirjoitellessa mieleen pelkkiä kernaasti kehuvia ylistyssanoja.

Tyylilleni uskollisesti otin tietysti pari avutonta peilikuvaa todistusaineistoksi.

Loppuverkat teinkin tällä kertaa poikkeuksellisesti Piazza-salissa käppäillen, sillä sinne oli pesiytynyt joukko optimistijollia pienine purjehtijoineen. Nappasin pari kuvaa Klasulle näytettäväksi - vaikka vielä pitäisi nelisen vuotta jaksaa odotella ennen kuin meidän nassikkamme pääsee purjeen alle itsekseen keikkumaan.

Salin jälkeen eteisessä odottivat pikkuisen hoitotytsymme Sipsun kumpparit ja keittiössä pähkinäinen kauramysli mantelimaidolla buustattuna. Uskaltauduin kokeilemaan ko. yhdistelmää ihkaekaa kertaa, ja myslin paahtoasteen tummuudesta huolimatta (meillä on liian tehokas uuni!) voin ilokseni todeta, että "osu ja upposi"! Tästä uuden uutukaiseta makuystävästä kiitos kuuluu huippumahtavalle opekollegalleni  :)