Herkkupaloja toukokuulta

Kun ulkolämpömittari näyttää pakkaslukemia, on kiva sukeltaa tonkimaan koneelta viime kesän ensimmäisiä hellekuvia, jotka sattuvat olemaan peräisin jo toukokuulta. Vietimme silloin muikean päivän ihanan kollegani luona Kouvolassa. Päivään kuului niin ostostelua, Veturi-kahveja kuin pikakampaustenkin tekoa. Pisteenä iin päälle pääsimme nauttimaan köksänopen silmiä hivelevästä ja makuhermoja hellivästä illallisesta. Katsokaapa!

Vaappuen etiäpäin

No NYT olisi kaikki (sängyt, sitterit, tutit ja pullot, hoitopöydät, kuteet ym.) enemmän kuin valmista tulevaa nassikkaa ajatellen, mutta hän näyttää edelleen viihtyvän lapsivesimaailmassaan turkasen hyvin. Tänäänkin polttelisi kovasti lähteä kahvakuulailemaan Huumalle, mutta jotenkin ei enää viikolla 41 vaan kehtaa. Niitä toisenlaisia polttoja ei sitten olekaan liiemmin näkynyt, ja vointi onkin viikkoihin nähden aivan turhan ruusuinen.

Olemus sitä vastoin alkaa olla yhtä tuhti kuin tällä Eeron valmistamalla pulled pork -hampparilla.

 

Joulun ja vähän muunkin odotusta

Tämän pötsin kanssa ei tee enää ihan kauheasti mieli lähteä julkisille paikoille treenailemaan, joten tämän jo valaaksi itsensä tuntevan himoliikkujan pitänee tyytyä vain lähikatujen asvaltin kuluttamiseen ja kahvakuulien keikutteluun olkkarin matolla.

Myös kaupoissa kiertely on oivaa hyötyliikuntaa (rahapussi tosin ei tykkää), ja niinpä kohtasimme viikonlopun aikana kaupoilla hillumisen ohessa myös joulupukin, jolta Klasu toivoi lahjaksi Salama-autoa ja äiti sitä, että pääsisi vihdoin eroon möhömahastaan. Toinen meistä (minä tai Klaus) uskaltautui myös istumaan joulupukin polvelle - arvaa kumpi? Vinkki: Joulupukin jalat ovat edelleen ehjänä.

LA

Niin se laskeutumisajankohtakin vain koitti, ja paksusti voidaan edelleen. Päivän urheiluaktiviteetin virkaa sai tänään toimittaa vatsalaukun venytystreenit Fransmannissa sekä lenkkeily Kotkansaarelta takaisin kotiin.

Klausterin suu veti maireaksi, kun eteisessä odotti suhteellisen Salama-sisältöinen ylläripaketti sylikummitukselta.

Häätötoimenpiteitä

Hyvin tuntuu telkkä pöntössään edelleen viihtyvän. Viikonloppuna koitin houkutella poikasta ulos spinningin avustamana, tänään puolestaan oli vuorossa kotikutoinen kahvakuulajumppa.

Mojova jumppapallomaha.

 

Klasun nelikiloinen kuula kumppaneineen.

Ja joku pehmoinen rentoreiska, jota ei jumppatuokio ihan kauheasti kiinnostanut.

 

Raskausajan treeniohjelma

Syksyn alussa sain viimein mahdollisuuden käyttää Huuman haasteesta palkinnoksi saamani lahjakortin, jonka ilomielin tuhlasin treeniohjelmani päivittämiseen. Haasteen aikana saamani saliohjelmahan jäi tauolle jo hyvissä ajoin ennen kesää, sillä kasvavan pötsin kanssa heiluminen vaikkapa leuanvetotangossa tai suurien painojen nostelu maastavedoissa eivät oikein tuntuneet nautinnollisilta saatika edes mahdollisilta liikkeiltä. Niinpä minun piti sitten tyytymäni pelkästään lihaksistoa ylläpitäviin liikkeisiin, joita ihanainen PT-Riikka minulle saliohjelman täydeltä tarjoili. 

Kävimme liikkeet yhdessä kertaalleen läpi ja sain ohjeeksi tehdä Riikan laatimaa ohjelmaa 3 kertaa viikossa (ei kuitenkaan perättäisinä päivinä). Tämän lisäksi Riikka suositteli myös pömppövatsaansa kasvattavalle liikkujalle aerobista liikuntaa sen verran kuin aikatauluun saa suinkin mahdutettua.

Mitenkä treenit sitten raskausaikana ovat ottaneet sujuakseen? Vastaus: hienosti - aina kun olen sattunut onnistumaan mahduttamaan treenit kohtalaisen jämäkkään aikatauluuni. Mieheni työ Helsingissä + opettajan ammatti + 2-vuotias eivät vaan ihan aina ole sallineet haikailemaani treenimäärää uuden ohjelmani parissa. Silloin tällöin olen korvannut puuttuvat kerrat kotikahvakuulaillen, mutta voin rehellisesti todeta, että näillä aikatauluilla treenimäärät ovat kyllä jääneet korkeintaan kahteen lihaskunto-osuuteen per vko + iltakävelylenkit ja mahdolliset spinningit kaupan päälle. 

Treenikertojen vähentymisen huomaa kyllä omassa kropassaan, mutta samalla saan olla iloinen siitä, ettei koripallon kokoiseksi kasvanut vatsa ole rajoittanut elämääni juuri muuten kuin tekemällä kengännauhojen solmimisesta ja vuoteesta ylös nousemisesta astetta mielenkiintoisemman projektin. Kaikki muu - painavien kauppakassien (tai 16 kiloisen esikoisen) kanniskelusta siivoamiseen ja tenavan kanssa palloilusta arjen pyörittämiseen sujuu aivan normaalisti. Tästä lienee kiitos peruskunnon, jota Riikan tekemä ohjelmakin on pyrkinyt onnistuneesti varjelemaan.

Ja mitenkä ohjelmani sitten eroaa tavan salitallaajan ohjelmasta? Esimerkiksi niin, että kun normaalisti lihaksista otetaan irti kaikki mitä lähtee, niin nyt Riikka painotti jo liikkeitä läpi käydessämme palautusaikojen tärkeyttä ja sitä, ettei viimeisiä toistoja tarvitse eikä pidäkään tehdä hampaat irvessä vaan omaa kehoaan kuunnellen. 

Liikkeet ovat sellaisia, että niissä huomioidaan koko kehon lihaksisto. Toistoja joka liikkeeseen kuuluu 3 x 15-20. Alussa onnistuin tekemään jonkin verran myös vatsalihasliikkeitä (niitä, joissa maataan selällään ja lasketaan vuorotellen kumpikin lantion päällä 90 asteen kulmassa oleva jalka alas), mutta loppumetreillä tästä liikkeestä piti luopua. Samoin kylkilankut vaihtuivat jossakin taitteessa kevyempiin versioihin, kun ranteeseen kohdistuva paino tuntui turhan kurjalta.

Osa kuntosalilaitteissa tehtävistä liikkeistä myös muokattiin isomahaiselle liikkujalle sopiviksi. Esimerkiksi ylätaljan tein istumalla selkä kohti laitetta - eli päinvastoin kuin normaalisti. Aikaa koko ohjelman tekemiseen olen aina saanut suhrattua noin tunteroisen verran. Sitten olen vaappunut kevein mielin ja painavin vatsoin kotiin suklaapatukoideni ääreen (ups).

Noh, ehkä tässä ehtii vielä parit salitreenit vetäisemään ennen h-hetkeä, kun ei tuo salamatkustaja näytä mitään kiirettä kehostani poistumisensa kanssa pitämään. 

Kiitokset vielä Riikalle ohjauksesta - rankempaa saliohjelmaa odotellessa! :)

Olipa kerran kesä

Vakaa aikomukseni oli rustailla päivityksiä tänne netin uumeniin kesäloman aikana viime kevättä ahkerammin, vaan toisinpa kävi! Kukaan ei kertonut, että tulossa olikin oikein kunnon inkkariheinäkuu,  jonka aikana ei koneen ääressä sisätiloissa lösöttäminen kauheasti innostanut. Blogin päivittely jäi auringon varjoon, mutta kesä oli kiva. Ja lämmin. 

Tässä todisteita siitä, että kesä joskus ylipäätään oli.

(Aloitan varmuuden vuoksi varovaisesti ihkaekoista lomapäivistä, jos vaikka intoutuisin myöhemmin ilmiantamaan kesääni enemmänkin.)

Kuvista päätellen loma alkoi varsin ruokaisasti.

  

Ja mökkipainotteisesti.

 
 Oih, tuon pöntön asukeille esikoisemme urhoollisesti jätti tuttinsa jollakin viime kesän lukuisista mökkireissuistaan <3 Iso poika!

Kesäkuvista onkin sitten mieltä ylentävää suunnata katse ulos ikkunasta ja nähdä, miten maisema onkin yhtäkkiä täynnä taivaalta räiskiviä räntäriepaleita. Ehkä isken seuraavaksi blogini täyteen helleheinäkuisia kuvia, jos onnistuisin siten tilaamaan vaikka ihkaoikeaa lunta äippälomapäivieni ratoksi.

Näihin tunnelmiin.  

Yhdeksän kuukauden vatsalihas

No ohhoh! Tässä blogissa alkoi olla jo niin paljon vihreitä pilkkuja pinnassa ja ruostetta helmoissa, että olipahan ihan pakko raivata itsensä tänne ummehtuneeseen eetteriin ja katsoa, lähtisikö homma tästä vielä jotenkin käyntiinkin. 

Viimeiset yhdeksän kuukautta kun ovat menneet aika huolellisesti tämän yhden, rakkaudella vaalitun vatsalihaksen kasvattamiseen.

Tämän yhden valtavahkon lihamöykyn ansiosta muut lihakset ovatkin sitten surkastuneet matkan varrella lähes olemattomiin (tai saaneet uuden, pehmeämmän olomuodon)...vaikka en suinkaan ole viettänyt näitä männä kuukausia laakereillani lepäillen. Kaltaiselleni himoliikkujalle ylläpitävä treeni ei vaan ole millään ilveelläkään suostunut tuomaan samanmoisia endorfiinihöyryjä ja riemunkiljahduksia kuin mitä ilman mahaa suoritettavat hikilentää-treenit joskus muinoin ovat tarjonneet. 

Noh, jospa tämä kohta tästä lähtisi vaikka synnyttämään.