Syksyn alussa sain viimein mahdollisuuden käyttää Huuman haasteesta palkinnoksi saamani lahjakortin, jonka ilomielin tuhlasin treeniohjelmani päivittämiseen. Haasteen aikana saamani saliohjelmahan jäi tauolle jo hyvissä ajoin ennen kesää, sillä kasvavan pötsin kanssa heiluminen vaikkapa leuanvetotangossa tai suurien painojen nostelu maastavedoissa eivät oikein tuntuneet nautinnollisilta saatika edes mahdollisilta liikkeiltä. Niinpä minun piti sitten tyytymäni pelkästään lihaksistoa ylläpitäviin liikkeisiin, joita ihanainen PT-Riikka minulle saliohjelman täydeltä tarjoili.
Kävimme liikkeet yhdessä kertaalleen läpi ja sain ohjeeksi tehdä Riikan laatimaa ohjelmaa 3 kertaa viikossa (ei kuitenkaan perättäisinä päivinä). Tämän lisäksi Riikka suositteli myös pömppövatsaansa kasvattavalle liikkujalle aerobista liikuntaa sen verran kuin aikatauluun saa suinkin mahdutettua.
Mitenkä treenit sitten raskausaikana ovat ottaneet sujuakseen? Vastaus: hienosti - aina kun olen sattunut onnistumaan mahduttamaan treenit kohtalaisen jämäkkään aikatauluuni. Mieheni työ Helsingissä + opettajan ammatti + 2-vuotias eivät vaan ihan aina ole sallineet haikailemaani treenimäärää uuden ohjelmani parissa. Silloin tällöin olen korvannut puuttuvat kerrat kotikahvakuulaillen, mutta voin rehellisesti todeta, että näillä aikatauluilla treenimäärät ovat kyllä jääneet korkeintaan kahteen lihaskunto-osuuteen per vko + iltakävelylenkit ja mahdolliset spinningit kaupan päälle.
Treenikertojen vähentymisen huomaa kyllä omassa kropassaan, mutta samalla saan olla iloinen siitä, ettei koripallon kokoiseksi kasvanut vatsa ole rajoittanut elämääni juuri muuten kuin tekemällä kengännauhojen solmimisesta ja vuoteesta ylös nousemisesta astetta mielenkiintoisemman projektin. Kaikki muu - painavien kauppakassien (tai 16 kiloisen esikoisen) kanniskelusta siivoamiseen ja tenavan kanssa palloilusta arjen pyörittämiseen sujuu aivan normaalisti. Tästä lienee kiitos peruskunnon, jota Riikan tekemä ohjelmakin on pyrkinyt onnistuneesti varjelemaan.
Ja mitenkä ohjelmani sitten eroaa tavan salitallaajan ohjelmasta? Esimerkiksi niin, että kun normaalisti lihaksista otetaan irti kaikki mitä lähtee, niin nyt Riikka painotti jo liikkeitä läpi käydessämme palautusaikojen tärkeyttä ja sitä, ettei viimeisiä toistoja tarvitse eikä pidäkään tehdä hampaat irvessä vaan omaa kehoaan kuunnellen.
Liikkeet ovat sellaisia, että niissä huomioidaan koko kehon lihaksisto. Toistoja joka liikkeeseen kuuluu 3 x 15-20. Alussa onnistuin tekemään jonkin verran myös vatsalihasliikkeitä (niitä, joissa maataan selällään ja lasketaan vuorotellen kumpikin lantion päällä 90 asteen kulmassa oleva jalka alas), mutta loppumetreillä tästä liikkeestä piti luopua. Samoin kylkilankut vaihtuivat jossakin taitteessa kevyempiin versioihin, kun ranteeseen kohdistuva paino tuntui turhan kurjalta.
Osa kuntosalilaitteissa tehtävistä liikkeistä myös muokattiin isomahaiselle liikkujalle sopiviksi. Esimerkiksi ylätaljan tein istumalla selkä kohti laitetta - eli päinvastoin kuin normaalisti. Aikaa koko ohjelman tekemiseen olen aina saanut suhrattua noin tunteroisen verran. Sitten olen vaappunut kevein mielin ja painavin vatsoin kotiin suklaapatukoideni ääreen (ups).
Noh, ehkä tässä ehtii vielä parit salitreenit vetäisemään ennen h-hetkeä, kun ei tuo salamatkustaja näytä mitään kiirettä kehostani poistumisensa kanssa pitämään.
Kiitokset vielä Riikalle ohjauksesta - rankempaa saliohjelmaa odotellessa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti