No ohhoh! Tässä blogissa alkoi olla jo niin paljon vihreitä pilkkuja pinnassa ja ruostetta helmoissa, että olipahan ihan pakko raivata itsensä tänne ummehtuneeseen eetteriin ja katsoa, lähtisikö homma tästä vielä jotenkin käyntiinkin.
Viimeiset yhdeksän kuukautta kun ovat menneet aika huolellisesti tämän yhden, rakkaudella vaalitun vatsalihaksen kasvattamiseen.
Tämän yhden valtavahkon lihamöykyn ansiosta muut lihakset ovatkin sitten surkastuneet matkan varrella lähes olemattomiin (tai saaneet uuden, pehmeämmän olomuodon)...vaikka en suinkaan ole viettänyt näitä männä kuukausia laakereillani lepäillen. Kaltaiselleni himoliikkujalle ylläpitävä treeni ei vaan ole millään ilveelläkään suostunut tuomaan samanmoisia endorfiinihöyryjä ja riemunkiljahduksia kuin mitä ilman mahaa suoritettavat hikilentää-treenit joskus muinoin ovat tarjonneet.
Noh, jospa tämä kohta tästä lähtisi vaikka synnyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti