Mitä saa kun kirjoittaa kaiken kansan (myös PT:n) näkyville omaan blogiinsa, ettei saa väsytettyä jalkojaan loppuun asti treenin aikana?
No aivan tuhottoman rankan jalkakäsiselkävatsarääkkisaliohjelman, jonka jälkimainingeissa olo on uupuneempi kuin 15 kilometrin Meripäiväjuoksun jälkeen. Kädet tärisevät, reisiä hapottaa ja minkäännäköisten vaatekappaleiden päälle laittaminen tai pois ottaminen tuntuu...no, ei kovin ylelliseltä.
Eli oli kohtalaisen kova tiistaitreeni tälle tytölle. Kaikesta kivusta, tuskasta, parista käsivarsissa komeilevasta mustelmasta ja hillittömästä hien lennätyksestä huolimatta nautin treenistä aivan hillittömästi! Samalla pelottaa jo valmiiksi, milloin koittaa uusi salipäivä :D
Homma alkoi tällä kertaa maven tahdittamana. Asennon kanssa oli alkuun ongelmia, sillä olen jo usean vuoden ajan luullut tekeväni maastavetoja, mutta todellisuudessa kyseessä ovatkin olleet suorin jaloin maastavedot. No, enisweischön, kaduin jo ekan sarjan jälkeen "tarvin jalkoihini tuntumaa" -nurinoitani, sillä nyt sitä tuntumaa todella tuli - enemmmän kuin osasin odottaakaan.
Jalkaparkojen olotilaa ei myöskään helpottanut se, että seuraava liike oli epämääräisten käsivarsimustelmieni aiheuttaja: etukyykky tangolla. Ja sokerina pohjalla jalkojani odotti vielä penkille nousu käsipainojen kera (ai että se muuten poltteli!). Alakroppaan painottuvien liikkeiden jälkeen luulin olevani voiton puolella - mutta luulin väärin.
Mistään mitään tietämättömän oli helppo hymyillä (hetken).
Sain nimittäin saman tien maistaa supersarjana vinopenkkipunnerrusta sekä tavallista punnerrusta. Tässä piiskurin ottamia kuvia kivun ja ilon värittämästä haasterista.
Onnenhetkiä. Sain painot takaisin ylös!
Ja armaita punnerruksia uuteen ohjelmaan oli putkahtanut mukavasti lisää: jatkossa liikkeitä pitäisi vääntää 3 x 15 kappaletta.
Menovettä nieluun ja etiäpäin. Lemppariliikkeeni eli punnerruksen jälkeen vuorossa oli toinen ehdoton suosikkini: avustettu leuanveto. Ja jostakin kummasta myös leukailuhommiin oli ilmaantunut saman verran lisää toistoja kuin punnerruksiinkin. Sain jopa kaikki määrätyt toistot tehtyä, mutta voin vannoa, etten olisi onnistunut moisessa ilman Villen henkistä tukea.
Ja vaikka näissä Villen ohjelmissa ei tauot muutenkaan ole olleet mitään järisyttävän pitkiä, niin seuraavissa käsiliikkeissä taukoja ei ehtinyt pitää sitäkään vähää (vain 20 sek). Vuorossa oli ojentajia alaviistosta käsin, hauiskääntöä tangon kanssa ja vipunostoa takaolkapäille (täysin uutta meikäläiselle).
Loppusilauksena pääsin rutistelemaan vielä vatsalihaksiani lantion nostoin sekä selinmakuulla. Treenin jälkeen olin aivan rättipoikkipuhkikatkikaikkeni antanut. Voin kertoa, ettei palkkari ole koskaan maistunut yhtä gourmetilta. Nyt se tuli todellakin tarpeeseen!
Palauttavan verryttelyn aikana Ville vielä antoi palautetta treenistä (oli kiva kuulla, että olen kuulemma kehittynyt aiempaa saliohjelmaa työstäessäni juuri niin kuin oli suunniteltukin) ja antoi vinkkejä jatkon varalle. Oli huippua treenata kera mahtavan PT:n, joka käskytti, tsemppasi ja valoi uskoa paitsi treenin loppuun asti niin myös tulevia haasteviikkoja silmällä pitäen.
Kiitos, Ville! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti