Ensimmäisestä haasteviikosta on enää ihan vain rippeet jäljellä, joten on hyvä hetki pysähtyä tarkastelemaan tähän mennessä koettua, nähtyä, opittua ja kuultua. Myös pieni tavoitteiden terävöinti lienee paikallaan.
Tällä viikolla olen kokenut elämäni ekat Hypoxit ja jäänyt autuaasti koukkuun moiseen puuhaan; ollut elämäni ensimmäisessä PT-tapaamisessa ja pakertanut aivan uuden treeniohjelman parissa; saanut ensimmäisen, pelkästään minulle yksilöidyn ravinto-ohjelman ja päässyt ekaa kertaa hikoilemaan muun ryhmän kanssa samaan aikaan bootcampilla kahvakuulaillen.
Vaikka nuha on alkanut viime perjantaintaista lähtien vaivata, olen saattanut ekan viikon ainakin treenien osalta loppuun tunnollisesti. Olen käynyt kolmesti Hypoxissa ja kolmesti salilla. Uuden ruokavalioni sain vasta torstaina, joten siihen asti söin omalla, hyväksi havaitsemallani tavalla. Torstain jälkeen olen pysynyt syömingeissäkin ruodussa pääosin, lukuun ottamatta eilistä iltaa, jolloin suuhuni aivan vahingossa luiskahti muutama suklaafonduessa uimassa käynyt vaahtokarkki ystävineen. Tosin oli hienoa huomata, etten pystynyt kyllästyttämään itseäni makealla yltiöpäisesti, koska sokrumittari tuli täyteen jo muutamasta suupalasesta.
Entä onko näkyviä tuloksia jo syntynyt? Sanoisin, että Hypoxin ansiosta voin väittää ihoni kiinteytyneen jo jonkin verran. Sen sijaan lihaksia ei tietääkseni liiemmin kasvateta tai rasvaa pikapolteta yhdessä viikossa, niin lihaserottuvuutta tai -massaa en koe saaneeni yhtään enempää. Vielä.
Yleishyvinvointini sen sijaan on parantunut (jos tätä minimaalista flunssan alkua ei huomioida), sillä niskakivut ovat kaikonneet ja treenit kulkevat mielestäni hyvin - olenhan syönyt parina päivänä huomattavasti enemmän hiilareita kuin aiemmin.
Ja vielä niistä tavoitteista: olen kuullut joiltakin suunnilta kummeksuntaa siitä, miksi "toi on tossa haastessa" ja "mitä pudotettavaa tolla muka on", mutta hauska haasteen aikana oppimani fakta onkin se, ettei omana tavoitteenani olekaan lainkaan painon pudottaminen. Omat tavoitteeni ovat kehittymisessä, treenin monipuolistamisessa ja lihaserottuvuuden parantamisessa.
Ja vielä niistä tavoitteista: olen kuullut joiltakin suunnilta kummeksuntaa siitä, miksi "toi on tossa haastessa" ja "mitä pudotettavaa tolla muka on", mutta hauska haasteen aikana oppimani fakta onkin se, ettei omana tavoitteenani olekaan lainkaan painon pudottaminen. Omat tavoitteeni ovat kehittymisessä, treenin monipuolistamisessa ja lihaserottuvuuden parantamisessa.
Olen männä aikoina oppinut myös yhtä sun toista ravinnon ja liikunnan osalta. Näitä asioita ovat mm.
1. Lihas painaa enemmän ja kuluttaa enemmän kuin esim. rasva. Ja tämähän sopii kaltaiselleni hyvän ruoan tosiystävälle paremmin kuin hyvin, koska ruoka on nam.
2. Yleinen, tosin paljon kiistelty suositus on, että kehittyäkseen lihas tarvitsee 1,5-2 g proteiinia painokiloa kohden. Tuo määrä pitäisi osata rytmittää tasaisesti koko päivän ajalle (ja lisätä saantia iltaa kohden?).
3. Proteiinin lisäksi keho tarvitsee hyviä rasvoja, sillä rasva - niin outoa kuin se onkin - lähtee rasvalla. Rasvojen osuus koko päivän energiansaannista tulisi olla 20-30 %.
4. Hiilareilla nostetaan tai lasketaan päivittäisen energian määrää. Jos haluaa lisätä painoa, syö enemmän hiilareita ja toisinpäin. Paljon liikkuva tarvitsee polttoaineekseen enemmän hiilaria kuin vähemmän liikkuva.
5. Perusaineenvaihdunnan lisäksi (joka minulla on siis päälle 1500 kcal/vrk) keho kuluttaa oman aktiivisuus- ja stressitason, työnkuvan ym. mukaan päivän aikana lisää kaloreita. Jonkinnäköisenä mittarina tämän tason laskemisessa voi kuulemma käyttää kaavaa: perusaineenvaihdunta x 1,5 = päivittäinen energiantarpeesi. Kerroin sopinee parhaiten kevyttä toimistotyötä tekevälle. Itselläni tuo luku vaikuttaisi pompsahtavan jonnekin 2500 kalorin tienoille per päivä.
Näillä opeilla ja tunnoilla on hyvä jatkaa kohti haasteen toista viikkoa. Rohkeasti siis eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti