Tämän päivän kahvakuulailussa kuultua:
- Mun kädet irtoo!
- Eikä irtoo!
- Ei nii!
Eipä tarvinut hikeä kauaa esiin houkutella, kun sporttisen kaunis Mira paiskoi haastepoppoon tekemään töitä kahvakuulan kanssa. Omaksi ilokseni ja kauhukseni tarjolla oli tällä kertaa myös tuhdimpaa kuulaa. Lisäksi tein tuttavuutta aivan uuden välineen, patukan, kanssa. Tästä uutukaisesta lisää postauksen peräpäässä.
Töissä - ja muutenkin - oli jälleen kerran niin tulihännänalla-päivä (voi kun ois ehtiny nähä entistä työkavrua enemmänkin!), että menin ja myöhästyin tämän päivän treeneistä hippusen. Onneksi muu porukka oli ymmärtäväisellä tuulella nyt kuten aina, ja treenisessio aloitettiin vasta kun maijamyöhänen pääsi mukaan tantereelle.
Koska ohjelma oli sama kuin viime kerralla, tuntui, että nyt kaiken energian sai suunnattua paremmin itse tekemiseen eikä liikkeiden opettelemiseen, jolloin koko boot campista sai enemmän irti kuin ekalla kerralla. Tietysti ekalla kahvakuulakerralla myös jännitti ja varovaisutti ja ujostutti ja mitä lie. Tänään meininki oli alusta asti se, että eikun kahva käteen ja kuula heilumaan. Kovilla sykkeillä mentiin eikä meinattu.
Maukkaiden rääkkisarjojen jälkeen Mira kaivoi esiin jännittävän esineen: punaisen patukan. Allekirjoittanut, joka saattaa joskus suhtautua aluksi kaikkeen uuteen jonkinmoisella epäilyksellä, syttyikin kyseisellä patukalla rullailuun samoin tein kuus nolla! Taisi olla aikamoisia jumiumia tässä kropassa, sillä sen verran (kivalla tavalla) keljulta rullailuvenyttely tuntui. Moinen ihmetys on saatava omaankin kotiin pikimmiten.
Tunnin lopuksi Veikko päätti käydä pulahtamassa läheisessä poukamassa. Onneksi ei ollut jäätä pinnalla.
Ja minä otin mallia...
Tunnin jälkeen piipahdin vielä kokeilevan kuvataiteen kerhossa ihastelemassa kuivaneulan, hiilikynän, lyijykynän ja siveltimen jälkeä.
Oli hieno päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti