Hypoksumine

Kovatehoinen kuusiviikkoinen virallisesti avattu!

Haasteen ihkaekana päivänä eli eilen pääsin testaamaan jotakin minulle täysin uutta ja ennenkokematonta (aivan kuin koko haaste ei olisi minulle uutta ja erilaista).

Minut oli ohjeistettu syömään hiilihydraattipitoinen sapuska n. kaksi tuntia ennen h-hetkeä ja latkimaan kosolti vettä koitosta edeltävinä tunteina. Työpäivän hektisyyden takia ruokailut ja juomailut menivät vähän miten sattuu, mutta uskoin, että riisillä terästetyn kanasalaatin voimin jaksaisin elämöidä hyvin iltaan asti. Noh, paremminkin olisin voinut jaksaa.

H-hetki eli tunnin verran Hypoxia koitti viimein iltapäivällä. Saavuin paikalle ihanan lämpöiseen, utuisesti valaistuun huoneeseen, jossa veikeä pömpeli avaruuspukuineen minua odotti. Vaihdoin ylleni jumppavermeet ja sukelsin Pauliina Tuomisen hyvällä avustuksella muutamaa kokoa ylisuureen, mustanpuhuvaan kuukävelypukuun. Kellahdin makuulle, otin mukavan asennon ja olin valmis katsomaan, mitä hypoxi toisi tullessaan - tai pikemminkin veisi mennessään.

Sitä tunnetta, jonka Hypoxi sai aikaan, on vaikea osuvasti kuvailla. Pauliina kuvasi alun alipaineistusvaihetta olotilaksi, jolta "broilereista tuntuu, kun ne laitetaan vakuumipakkaukseen". Kuulostaa tukalalta, mutta se ei yllätyksekseni ollut sitä! Puvun sisältä imettiin siis kaikki ylimääräinen ilma pois, minkä jälkeen pienet kuplat pääsivät nyplyttämään ongelma-alueitani eli reisiä, vatsaa ja pakaroita. Olo oli hieman samanlainen kuin hierontatuolissa, jossa joku muu tekee raskaan työn puolestasi. Kuplat poksuivat, ja minä senkun loikoilin.

Makoilun jälkeen jouduin luopumaan avaruusseikkailustani, mutta onnekseni jäljellä oli vielä samanmoinen puolituntinen leppoisaa poljeskelua epämääräisen kananmunan muotoisessa sukkulassa. Sain ylleni pramean vannehameen, ja olo oli kuin kajakkimelojalla konsanaan! Kipusin kananmunasukkulan kyytiin, nappasin hyvän lehden eteeni ja annoin jalkojeni rullata rauhallisesti. Samalla sukkula, jonka sisällä alavartaloni teki työtä, alipaineistui ja ylipaineistui vuorotellen. Tai jotain sellaista. Rasvasolut saivat joka tapauksessa tehostettua kyytiä.

Kun rupeama oli ohi, koitti paluu kylmään maailmaan. Kruisin Huumalta kotiin ja odotin seuraavaa ruokahetkeä kuin kuuta nousevaa. Pari tuntia piti jaksaa odotella, jotta keho osaisi pilkkoa energiakseen rasvaa eikä hiilihydraatteja. 1,5 tuntia pystyin kärvistelemään, sit "mie romahin" eli hotkaisin kanan poikineen naamariini.

Pauliina sanoi, että Hypoxin jälkeen saattaa tuntua pientä kuumotusta reisissä ja pakaroissa, mikä piti kohdallani hyvin paikkansa. Lihakset olivat siis lämpimät samalla tavalla kuin rapsakan kävelylenkin jälkeen. Vettä join illan aikana enemmän kuin laki sallii, ja vessassa ravasin vähintään yhtä tiheästi. Aineenvaihdunnallani oli siis käynnissä iltabileet.


Jään innolla odottamaan seuraavaa kertaa!