Koska kauan haaveilemani puolimaraton jää tältä vuodelta auttamattomasti väliin, niin pääsinpäs ujuttamaan aikatauluuni siltikin yhden, joskin hieman erilaisen, maratonin. Minut hyväksyttiin - eipäs kun saatiin suostuteltua - nimittäin mukaan mieheni kalamaratonjoukkueeseen männä viikonloppuna.
Ideana oli siis liottaa koukkua vedessä lauantaiaamun kello kahdestatoista sunnuntaiaamun kello kahteentoista. Lysti oli melkoisen rankkaa, mutta sitäkin mieltä avartavampaa: En ole ikinä ennen saanut kalastuksesta käteeni rakkulaa tai kipeyttänyt rannettani tuntien virvelöinnillä, saatika etsinyt Hallan rantakivikosta lieju- ja hiekkatokkoja Klasun pikkurillinpään kokoisella koukulla varustettuna yöllä kello kahden aikaan (!!). En ole tiennyt, miten monta eri särkilajia pitää majapaikkaansa Sapokan vesialtaassa tai saanut koukkuuni silakkaa Hallan sillalta. Nukuin vähän, opin paljon. Oli kivaa!
Kuvasaldo jäi kohin maisemapainotteiseksi, vaikka eri kalalajejakin joukkueellemme kertyi hienot 17 kipaletta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti